Viimeksi kirjoittelin miltä laji tuntuu aloittelijan silmin. Nyt ajattelin kirjoittaa siitä miltä tuntuu kun vihdoin pääsee tekemään sitä miksi on harjoiteltu viimeiset puoli vuotta, eli pelaamaan. Ensin pääsin mukaan pelaamaan intrascrimmiin, joka on siis joukkueen kesken tehtävä harjoituspeli. Ensin pitää pelata kolme intrascrimmiä. Tämän jälkeen pääsee pelaamaan oikeaan scrimmiin. Scrimmistä puhutaan, kun tarkoitetaan harjoituspeliä toista joukkuetta vastaan.

Nyt on siis nämä intrascrimmit ja ensimmäinen scrimmikin takana. Scrimmiä ennen ei oikein osannut jännittää, kun ei tiennyt mitä on tulossa. Kaikilla muilla pelaajilla tuntui olevan omat rutiinit ennen peliä. Jännittäminen alkoi itsellä vasta kun istuttiin penkillä radan reunalla ja alettiin tekemään suunnitelmaa oman line-upin (ne pelaajat joiden kanssa mennään radalle yhdessä, neljä blockeria ja jammeri) kanssa. Tässä kohtaa myös alkoi mietityttämään vastustajajoukkueen pelaajat. Kuinka hyviä ne on? Kuka heistä pelaa miten ja millä teholla? Omista pelikavereista, kun jo tietää, että kuka tekee ja millaisia juttuja radalla. Jännitys kyllä kaikkosi, kun pääsi radalle ja alkoi odottamaan pillin vihellystä ja jamin alkua. Sitten se oli menoa.

Alkuun kaikki oli vaan tosi hämmentävää. Ei oikein tiennyt missä pitäisi olla ja muutamaan otteeseen olinkin tosi väärässä paikassa. Onneksi hyvät pelikaverit huomasivat mun vahvuudet (joista en itse tiennyt) ja sanoivat että mun kannattaa pelata radan sisäreunaa 1 paikalla. 1 paikalla, koska ole vakaa ja pysyn siellä missä sanotaan, että pitää olla. Sisäreunasta jammerit yrittää herkästi läpi, jos siellä ei ketään ole estämässä yritystä. Olen tyytyväinen, että vahvuuksia löytyi, koska myös heikkouksia löytyi reippaanlaisesti. Muutaman kerran möhlin etäisyyksien kanssa ja menin yli 10 jalan päähän, jolloin pakka hajosi. Kerran olin boksissa, koska taisin saada kyynärpäätaklauksesta rangaistuksen. Paljon opin ja moni asia selkiytyi paljonkin, että miksi niitä ollaan harjoiteltu treeneissä.

Tuli myös uusia juttuja joista en ollut kuullutkaan ja monien kuvioiden nimiä en ollut kuullut. Kun sitten kentällä joku huutaa että otetaan gootti niin oot silleen et WUT is that. No jamin jälkeen tämäkin mysteerigootti selvisi. Napataan vastustajan pelaaja, jotta pakka ei veny liiaksi ja oma jammeri pääsee pakoon. Ei siinä pelissä auta kun yrittää parhaansa ja jamien välissä yrittää kysyä että mistä oli kyse ja mitä mun olisi pitänyt tehdä. Välillä vähän kiukutti, kun muut olivat sitten turhautuneita kun en osannut ja ymmärtänyt mistä on kyse tai välttämättä en edes ymmärtänyt, että tein jonkun strategisen virheen. No pelin jälkeen oli hyvä fiilis eikä ketään kohtaan jäänyt mitään negis fiiliksiä. Hyväähän ne kaikki tarkoittavat ja turhauttaa se itseäkin kun ei tiedä tai osaa jotain juttua.

Seuraava scrimmi onkin sitten sunnuntaina ja ehkä silloin olen jo vähän viisaampi (tai sitten en, mutta ei kerrota sitä mun line-upille!). Laji tuntuu omalta. Oma pelityyli vielä hakusessa, uskon kyllä että kokemus ja pelaaminen tuovat tähän pulmaan ratkaisun. Myös muiden vinkit auttavat löytämään oman tyylinsä ja omat vahvuudet. Pitää vaan kuunnella muiden sanomisia ja ottaa opikseen.

Niin ja pelinimikin on jo kehiteltynä, kaikkien hienojen ideoiden jälkeen päädyin lyhyeen ja ytimekkääseen Rexiin.

Rexi #785