Lähdetään liikkeelle siitä oletuksesta että Sinä armas ja kunnioitettu lukija (koskaan ei voi kehua liikaa) tiedät suunnilleen keitä me ollaan. Olet ainakin kuullut jotain juttuja, koska olet eksynyt tänne meidän uudelle, upeuttaan säihkyvälle sivustollemme ATK:n ihmeellisessä maailmassa. Niistä huhuista ja jutuista voin sanoa sen verran että ei, PRD ei ole koskenut puhallettavaan palmuun/muovikuuseen/johonkin muuhun tekokasviin kiinteistössäsi ja juu, omasta mielestämme olemme aina voittajia. Tuolta löytyy semmoinen ihan asiapitoinen osio, jossa esittelemme itsemme, älä suotta luo ensivaikutelmaasi tämän blogikikkareen perusteella, tässä on käytetty kaikki hyväksytyt taiteelliset vapaudet ja muutama vähän epäilyttäväkin. Jos taas tunnet meitä jo ennestään niin tiedät että tämmösiä me nyt ollaan. Meluisia ja vähän outoja. Vähän kuin jokin rakas, mutta välillä raskas ja rasittava lemmikkieläin. Pissakaupungin Rähinöitsijät.

Mitä me tehdään? No semmosta roller derbyä pelataan. Ehkä oot kuullut siitäkin, jos et niin siinä on kaksi sanaa jotka voit syöttää hakukoneeseen ja hämmästyä. Juuri nyt me kesälomaillaan luistelutreeneistä vielä hetken ja helle tuntuu sulattaneen muistot viime kauden tekemisistä, mutta yritetään. Vuoden 2016 divarikaudella PRD sijoittui toiseksi. Pelit oli todella tiukkoja ja tasaisia. Viime kausi oli meille massakausi. Allekirjoittanut kuvitteli että jes, nyt syödään, tuokaa minulle kaikki maailman uppopaistetut asiat. Olin vähän väärässä, tarkoitus oli kerätä lisää luistelijoita PRD:n rosteriin ja opetella sitten pelaamaankin niiden kanssa. Joukkue on toki kehittynyt,mutta seuraavaa kautta varten jäi vielä työstettävää. Tasainen divari palvelee sekä pelaajia että katsojia, olemme hyvässä seurassa.

Ensi kaudelle PRD:n riveissä tapahtuu muutoksia, niin pelaajien, valmennuksen kuin yhdistystoiminnan puolella. Tässä oman derby-taipaleen aikana on ehkä jo pikkuhiljaa oppinut että ainoa varma asia näin pienen lajin parissa on muutos. Ja sitä on oppinut syleilemään, sen sijaan että roikkuisi jokaisen toiseen joukkueeseen siirtyvän pelaajan lahkeessa huutamassa “älä lähe!!”. Nyt sitä enemmän katsoo haikeasti kyynelten sumentamin silmin isompiin kehiin siirtyvien pelaajien perään, vilkuilee joukosta pudottautuneita kavereita takanaan ja niistää nenänsä hihaan. Sitten katsoo molemmille sivuilleen nähdäkseen että ketäs täällä olikaan ja missä joukoissa sitä tällä kaudella seisotaan. Ja tämä on tän touhun tequila, suola ja sitruuna. Ne ihmiset ympärillä, joista tulee sun parhaimmat tukijat ja kilpailijat. Ystävät.

Täältä me taas tullaan ja noustaan ja kaadutaan ja noustaan ja kaadutaan!

RouteKill #66