Tunnelmia ensimmäisen pelin jälkeen

Viimeksi kirjoittelin miltä laji tuntuu aloittelijan silmin. Nyt ajattelin kirjoittaa siitä miltä tuntuu kun vihdoin pääsee tekemään sitä miksi on harjoiteltu viimeiset puoli vuotta, eli pelaamaan. Ensin pääsin mukaan pelaamaan intrascrimmiin, joka on siis joukkueen kesken tehtävä harjoituspeli. Ensin pitää pelata kolme intrascrimmiä. Tämän jälkeen pääsee pelaamaan oikeaan scrimmiin. Scrimmistä puhutaan, kun tarkoitetaan harjoituspeliä toista joukkuetta vastaan.

Nyt on siis nämä intrascrimmit ja ensimmäinen scrimmikin takana. Scrimmiä ennen ei oikein osannut jännittää, kun ei tiennyt mitä on tulossa. Kaikilla muilla pelaajilla tuntui olevan omat rutiinit ennen peliä. Jännittäminen alkoi itsellä vasta kun istuttiin penkillä radan reunalla ja alettiin tekemään suunnitelmaa oman line-upin (ne pelaajat joiden kanssa mennään radalle yhdessä, neljä blockeria ja jammeri) kanssa. Tässä kohtaa myös alkoi mietityttämään vastustajajoukkueen pelaajat. Kuinka hyviä ne on? Kuka heistä pelaa miten ja millä teholla? Omista pelikavereista, kun jo tietää, että kuka tekee ja millaisia juttuja radalla. Jännitys kyllä kaikkosi, kun pääsi radalle ja alkoi odottamaan pillin vihellystä ja jamin alkua. Sitten se oli menoa.

Alkuun kaikki oli vaan tosi hämmentävää. Ei oikein tiennyt missä pitäisi olla ja muutamaan otteeseen olinkin tosi väärässä paikassa. Onneksi hyvät pelikaverit huomasivat mun vahvuudet (joista en itse tiennyt) ja sanoivat että mun kannattaa pelata radan sisäreunaa 1 paikalla. 1 paikalla, koska ole vakaa ja pysyn siellä missä sanotaan, että pitää olla. Sisäreunasta jammerit yrittää herkästi läpi, jos siellä ei ketään ole estämässä yritystä. Olen tyytyväinen, että vahvuuksia löytyi, koska myös heikkouksia löytyi reippaanlaisesti. Muutaman kerran möhlin etäisyyksien kanssa ja menin yli 10 jalan päähän, jolloin pakka hajosi. Kerran olin boksissa, koska taisin saada kyynärpäätaklauksesta rangaistuksen. Paljon opin ja moni asia selkiytyi paljonkin, että miksi niitä ollaan harjoiteltu treeneissä.

Tuli myös uusia juttuja joista en ollut kuullutkaan ja monien kuvioiden nimiä en ollut kuullut. Kun sitten kentällä joku huutaa että otetaan gootti niin oot silleen et WUT is that. No jamin jälkeen tämäkin mysteerigootti selvisi. Napataan vastustajan pelaaja, jotta pakka ei veny liiaksi ja oma jammeri pääsee pakoon. Ei siinä pelissä auta kun yrittää parhaansa ja jamien välissä yrittää kysyä että mistä oli kyse ja mitä mun olisi pitänyt tehdä. Välillä vähän kiukutti, kun muut olivat sitten turhautuneita kun en osannut ja ymmärtänyt mistä on kyse tai välttämättä en edes ymmärtänyt, että tein jonkun strategisen virheen. No pelin jälkeen oli hyvä fiilis eikä ketään kohtaan jäänyt mitään negis fiiliksiä. Hyväähän ne kaikki tarkoittavat ja turhauttaa se itseäkin kun ei tiedä tai osaa jotain juttua.

Seuraava scrimmi onkin sitten sunnuntaina ja ehkä silloin olen jo vähän viisaampi (tai sitten en, mutta ei kerrota sitä mun line-upille!). Laji tuntuu omalta. Oma pelityyli vielä hakusessa, uskon kyllä että kokemus ja pelaaminen tuovat tähän pulmaan ratkaisun. Myös muiden vinkit auttavat löytämään oman tyylinsä ja omat vahvuudet. Pitää vaan kuunnella muiden sanomisia ja ottaa opikseen.

Niin ja pelinimikin on jo kehiteltynä, kaikkien hienojen ideoiden jälkeen päädyin lyhyeen ja ytimekkääseen Rexiin.

Rexi #785


Mustelmia ja mummoderbyä

Jotkut kertovat aloittaneensa roller derbyn vasta ”kypsällä iällä”, parikymppisinä. Silloin vähän hymähdän itsekseni, sillä taidan olla nyt 41-vuotiaana lajissa melkoinen mummo. Oma ensikosketukseni derbyyn tapahtui Kallio Rolling Rainbown open skatessa ollessani n. 35-vuotias. Olin sattumien kautta törmännyt youtubessa pelivideoihin ja kiinnostunut lajista. Derbyssä puhutteli rohkeus ja vapaus, rajojen ja ennakkoluulojen rikkominen sekä tilan ja vartalon haltuun ottaminen naisena aivan toisella tavalla kuin mihin olin missään lajissa törmännyt. Pelasin jääkiekkoa, mutta siinäkin naisilla on eri säännöt kuin miehillä. Roller derbyssä näin lajin, jossa voin määritellä oman roolini ilman kenenkään holhousta.

Open skate -tilaisuudet eivät kuitenkaan perhe- ja työsyiden takia koskaan johtaneet siihen, että olisin osallistunut alkeiskurssille. Porvoosta Helsinkiin matkustaminen treenien vuoksi lasten ollessa ala-asteikäisiä vaikutti liian suurelta uhraukselta. Mutta 2012 kaverini vinkkasi, että Porvooseen on perustettu seura, Porvoo Roller Derby, joka järjestää tutustumistilaisuuden. Siitä se sitten lähti: hyppäsin mukaan remmiin ja lähes viisi vuotta tässä on nyt viihdytty rullilla.

Miltä sitten tuntuu olla tällainen dinosaurus lajissa, jossa nopeus, ketteryys ja voima ovat valttia? Se tuntuu mahdottoman hyvältä! Vaikka lajin pariin tulee jatkuvasti uusia, nuorempia pelaajia, en ole koskaan tuntenut itseäni liian vanhaksi. Tässä lajissa, ja varsinkin tässä joukkueessa, jokaiselle löytyy oma paikka. Olen surkea nopeusluistelussa, olen lyhyt ja kaikkien virallisten mittareiden mukaan ylipainoinen, mutta olen kestävä, vahva ja vakaa. Roller derbyn ansiosta olen tullut tietoisemmaksi vartalostani ja sen hyvistä puolista. Koetan hyödyntää vahvuuksiani enkä surkutella puuttuvia ominaisuuksiani.

Olen urheillut eri lajien parissa koko ikäni, mutta kyllästyn nopeasti, jos harjoittelu ei tarjoa tarpeeksi haasteita. Kun nykyään treenaan joko derbyä tai oheisia, tiedän mitä varten teen sen, ja se tuo suunnattomasti lisämotivaatiota. Tiedän, että jokainen juostu kilometri ja nostettu kilo rautaa hyödyttää minua ja joukkuettani radalla. Liikkuvan perheemme kalenteriin on merkattu äidin treenivuorot, ja vaikka perhe menee kaiken muun edelle, pyrin pitämään kiinni omista treeneistä. Työssäni stressinsietokyky on usein koetuksella, minkä vuoksi on mahtavaa tehdä jotain fyysistä, joka saa ajatukset pois työasioista. Suurin syy harrastaa on kuitenkin tämä joukkue, PRD. Joukkueen kesken riisutaan kaikki tittelit, odotukset ja vaatimukset, ja jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Pienessä seurassa on muodostunut tiivis yhteishenki ja paljon on naurettu ja itketty yhdessä.

Vaikka tiedän, että kello raksuttaa eikä pelivuosia ole enää välttämättä montaa jäljellä, minun on vaikea kuvitella eläköityväni derbystä kokonaan. Tuomaritoiminta, valmentaminen, junioritoiminta, seuran kehitystyö… vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Tai ehkä perustan kaikille derbyvanhuksille mummoliigan!

PussiRaija #17, 41 v, kapteeni.


Fresarin tie derby-yhteisöön

PRD:n tuoreita luistelijoita osallistui Helsinki Roller Derbyn B’ginners bootcampiin marraskuussa 2016.

Mikä ihmeen Roller Derby? Olin kuullut siitä parilta ystävältäni, joista toinen toimi tuomarina ja toinen oli käynyt open skatessa kokeilemassa. Molemmat kehuivat lajin olevan mahtava, siitä se ajatus sitten lähti. Kokeilemaan piti päästä. Parit open skatet ehti mennä, että en päässyt osallistumaan. Viimein syksyllä 2016 pääsin kokeilemaan. Ensikosketus rullilla lattiaan meni hyvin, taisin kaatua pari kertaa. Kuten saimme kuulla jo heti alkuun, se on normaalia ja kaikki kaatuvat (tämän voin vahvistaa lukuisten kaatumisien jälkeen).

Fresari (Fresh Meat/alkeis) -kurssi alkoi muutamaa viikkoa open skaten jälkeen. Eteen tuli siis varusteiden hankinta. Omalla kohdallani tein päätöksen hankkia hyvät varusteet jo alkuun. Koska en ole kovin sirorakenteinen totesin, että suojien on oltava kunnolliset. Aika paljon niistä joutui maksamaan, mutta ei ole tarvinnut katua näin muutamaa kuukautta myöhemmin.

Joka treeneissä oppii jotain uutta ja on kiva huomata oma kehittymisensä. Palautetta ja vinkkejä saa kaikilta muilta pelaajilta – mikä on mahtavaa, koska kaikkea ei edes näe itse. Vielä en ole päässyt pelaamaan harjoituspelejä eli scrimmejä. Odotan innolla, että pääsee oikeasti pelissä kokeilemaan taitojaan.

Jokaisella on jonkinlainen mielikuva siitä, minkälaista kilpaurheilu on. Derby ei ole sitä! Tässä jengissä kaikki tukevat toisiaan niin radalla kuin radan ulkopuolella. Vieraista seuroista voi tulla käymään treeneissä, nyt on ollut jo Helsinki Roller Derbystä ja Göteborgin Roller Derbystä, ja tammikuussa on ymmärtääkseni tulossa venäjältä pari pelaajaa treeneihin mukaan. On mukavaa kun joukkueiden välillä on hyvä henki ja voidaan tehdä yhteistyötä.

On uskomatonta, kuinka nopeasti porukkaan pääsee sisälle. Milloin mennään porukalla syömään, uimaan ja treenaamaan (siis muualle kuin derbytreeneihin). Porukalla ollaan siis tehty vaikka mitä! Unohtamatta vuotuista joulugaalaa, jossa muun muuassa kaikki seuran jäsenet palkitaan jostain. PRD:ssä kaikki saavat olla sellaisia kun ovat (paitsi, että ketään ei saa kiusata, mutta kuka nyt sellaista tekisikään). Mukana on kaiken ikäisiä aina 16-vuotiaasta 40+ ikäisiin. Kaikki löytävät oman paikkansa pakasta.

Haluan vielä avata koodikieltä, jota derbyssä käytetään. Kuten kaikissa jutuissa, kun hetken seuraa mukana pääsee jyvälle mitä mikäkin tarkoittaa. Suurin osa sanoista tulee englannista – koska säännöt ovat englanniksi niin pelitermeistä puhutaan myös enkuksi. Vielä yritän opiskella kaikkien nimiä, kun on oikea nimi, sitten lempinimi ja sitten vielä derbynimi… ja vielä nuo pelinumerotkin olisi hyvä oppia. Kaikki aikanaan.

Rexi #785


PRD member of the month – December 2016

PRD is not just players, we also have amazing people doing NSOing and reffing! Here we bring you our very own Head NSO, Loviisa’s gift to derby community – Papa Beard!

1. What appeals to you in derby?
The intense games, the community and meeting new people, and working together to make stuff happen. Oh, and afterparties. Gotta have afterparties.

2. Your best derby-related memory?
When I was HNSOing my first bout in Porvoo and everything was falling into pieces. Cancellations, last moment surprises, technical difficulties (”Like… is this laptop even compatible?”), you name it. But because I was working with awesome people who know what they’re doing, we got it all sorted out by first whistle. A minute before or so. Hardly any bricks shat.

3. Any words of wisdom?
I’m still sooo in the learning, but I know this: Tournament day, got a minute? COFFEE. Got two? EAT.

4. If you could only eat one food for the rest of your life, what would it be?
Pasta carbonara.

5. In case of fire, what would you save first?
Me, myself and I. All three of us.

6. I like chocolate, what’s sweet to you?
OMG me too!! Chocolate in all its forms As I see it, I don’t eat candy, I eat chocolate.

7. Video killed the radio star? I don’t think so! What’s playing on YOUR stereo?
Oh everything… Rise Against, Sigur Rós, Viikate, Gemini, Scandinavian Music Group, Kent, Eleonoora Rosenholm, Depeche Mode, Regina Spektor, Shiny Toy Guns… I just can’t with playlists, usually I just click shuffle and let come what may.

8. How many NSOs does it take to screw in a lightbulb?
Eleven + Alt. We do everything as a team, no soloing.

9. When did you get involved in roller derby?
September 2014.

10. Does your derby name Papa Beard have a deeper meaning?
Well, not really. I got the nickname ”Iskä” several years ago. It started as a kind of joke in this core group of old friends, but it suddenly spread everywhere (my hometown is _this_ small ) and now pretty much everyone knows me as Iskä (”Thomas who?”). I thought of Papa Bear as a derby name at first, but then added a ’d’ for a little play of words.


Fresarikurssi – Tuoreen luistelijan ajatuksia

Sain alun perin kuulla Roller Derbystä kaveriltani joka oli hurahtanut täysin tähän mystiseen lajiin. Hänen jatkuvat fb-päivityksensä Roller Derbyn ihanuuksista lähinnä ärsyttivät, ja en voinut ymmärtää miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti luistella ihmisiä päin ilman kokovartalopehmusteita suojanaan. Tai ylipäänsä! Mitä hauskaa siinä muka on? Päätin tutkia asiaa tarkemmin ja keväällä 2016 kävin katsomassa PRD:n divaripeliä Jyväskylää vastaan. Peliä katsellessani huomasin pari asiaa. En ymmärtänyt mitään pelistä mutta se näytti ihan sairaan hauskalta! Päätinkin että tätä on pakko päästä kokeilemaan.

Seuraavissa Open skateissä kävin kokeilemassa luistelua, ja pysyin kuin ihmeen kaupalla pystyssä! Siitä se ajatus sitten lähti, ja ilmoittauduin Fresh Meat kurssille, joka pidettiin samana keväänä. Fresarikurssilla oli vain mukana uudet luistelijat ja vetäjinä toimivat pari kolme pelaajaa PRD:stä. Kurssin aikana opin perus luistelutekniikkaa eli eri tapoja pysähtyä, kaatua, nousta ylös, kääntyä etuperin-takaperin luisteluun ja paljon muuta.

Vaikka treenit olivat vain kerran viikossa niin pystyin joka kerta huomaamaan edistyneeni jossakin asiassa. Ja niinä huonoina päivinä kun tuntui että mikään ei onnistunut, niin pystyin luottamaan siihen että vetäjät ja muut fresarit kannustivat ja saivat taas paremmalle mielelle. Fresarikurssilta mieleen jäi päällimmäisenä kurssin ihanat vetäjät ja niiden kyky kannustaa ja ohjeistaa kun jokin tuntui vaikealta, niin kuin esim. kääntymiset olivat minulle.

Kurssin päätyttyä liityinkin joukkueeseen ja olen nyt treenannut muutaman kuukauden muiden pelaajien kanssa. Nyt voin itsekin, kaverini tavoin, sanoa hurahtaneeni täysin Roller Derbyyn!

Christine #25


Roller derbyä tuomarin näkökulmasta

Kuvassa tuomarit Moer Koe, Tacklemore ja SquiD Jyväskylä vastaan Porvoo -divaripelissä 12.3.2016.

Aloitin roller derbyn 2015 alkuvuodesta. Kävimme kaverini kanssa kokeilemassa open skatea huvikseen ilman aikomusta aloittaa harrastusta. Olin yhtä hyvä kuin bambi jään päällä. Mutta ensi kokeilun jälkeen jäin lajin koukkuun. Olen aikaisemmin harrastanut monia lajeja mutta roller derbyä on vaikeaa edes verrata muihin liikuntamuotoihin joita olen kokeillut. Tosi koukuttavaa.

Fresh meat kurssin jälkeen aloitin pelaajana treeneissä. Mutta koska olen sairas niin ei kroppani kestänyt niin fyysisesti raskasta treeniä. Päätin viime syksyllä että jos en voi pelata niin haluaisin yrittää olla tuomari. Sillon saisin jatkaa tätä lajia ja liikkua rullaluistimilla.

Treenaan tällä hetkellä inside referee paikkoja ja se on tosi vaikeata mutta palkitsevaa. En vielä ole tuomaroinut oikeita pelejä, vain meidän omia. Se että hiki tulee pintaan eikä edes huomaa liikkuneensa pari tuntia koska on niin hauskaa, ja se että on pakko keskittyä niin paljon että arkipäivän asioita ei vahingossakaan ehdi miettiä.

Out with the everyday life and in with the derby zen!

Silfvenius

PS. Tässä artikkelissa voit tutustua tarkemmin (englanniksi) erilaisiin toimitsijoiden rooleihin.


Kuka, mitä ja ennen kaikkea miksi?

Lähdetään liikkeelle siitä oletuksesta että Sinä armas ja kunnioitettu lukija (koskaan ei voi kehua liikaa) tiedät suunnilleen keitä me ollaan. Olet ainakin kuullut jotain juttuja, koska olet eksynyt tänne meidän uudelle, upeuttaan säihkyvälle sivustollemme ATK:n ihmeellisessä maailmassa. Niistä huhuista ja jutuista voin sanoa sen verran että ei, PRD ei ole koskenut puhallettavaan palmuun/muovikuuseen/johonkin muuhun tekokasviin kiinteistössäsi ja juu, omasta mielestämme olemme aina voittajia. Tuolta löytyy semmoinen ihan asiapitoinen osio, jossa esittelemme itsemme, älä suotta luo ensivaikutelmaasi tämän blogikikkareen perusteella, tässä on käytetty kaikki hyväksytyt taiteelliset vapaudet ja muutama vähän epäilyttäväkin. Jos taas tunnet meitä jo ennestään niin tiedät että tämmösiä me nyt ollaan. Meluisia ja vähän outoja. Vähän kuin jokin rakas, mutta välillä raskas ja rasittava lemmikkieläin. Pissakaupungin Rähinöitsijät.

Mitä me tehdään? No semmosta roller derbyä pelataan. Ehkä oot kuullut siitäkin, jos et niin siinä on kaksi sanaa jotka voit syöttää hakukoneeseen ja hämmästyä. Juuri nyt me kesälomaillaan luistelutreeneistä vielä hetken ja helle tuntuu sulattaneen muistot viime kauden tekemisistä, mutta yritetään. Vuoden 2016 divarikaudella PRD sijoittui toiseksi. Pelit oli todella tiukkoja ja tasaisia. Viime kausi oli meille massakausi. Allekirjoittanut kuvitteli että jes, nyt syödään, tuokaa minulle kaikki maailman uppopaistetut asiat. Olin vähän väärässä, tarkoitus oli kerätä lisää luistelijoita PRD:n rosteriin ja opetella sitten pelaamaankin niiden kanssa. Joukkue on toki kehittynyt,mutta seuraavaa kautta varten jäi vielä työstettävää. Tasainen divari palvelee sekä pelaajia että katsojia, olemme hyvässä seurassa.

Ensi kaudelle PRD:n riveissä tapahtuu muutoksia, niin pelaajien, valmennuksen kuin yhdistystoiminnan puolella. Tässä oman derby-taipaleen aikana on ehkä jo pikkuhiljaa oppinut että ainoa varma asia näin pienen lajin parissa on muutos. Ja sitä on oppinut syleilemään, sen sijaan että roikkuisi jokaisen toiseen joukkueeseen siirtyvän pelaajan lahkeessa huutamassa “älä lähe!!”. Nyt sitä enemmän katsoo haikeasti kyynelten sumentamin silmin isompiin kehiin siirtyvien pelaajien perään, vilkuilee joukosta pudottautuneita kavereita takanaan ja niistää nenänsä hihaan. Sitten katsoo molemmille sivuilleen nähdäkseen että ketäs täällä olikaan ja missä joukoissa sitä tällä kaudella seisotaan. Ja tämä on tän touhun tequila, suola ja sitruuna. Ne ihmiset ympärillä, joista tulee sun parhaimmat tukijat ja kilpailijat. Ystävät.

Täältä me taas tullaan ja noustaan ja kaadutaan ja noustaan ja kaadutaan!

RouteKill #66


Player of the month – April 2016

Player of the Month is our youngest player, a real handy-woman who sews her own clothes and built her own house. She will hurt you on the track but heal you outside of it: #112 Dolores!! (But everyone calls her Ela. Whether she likes it or not.)

1. What appeals to you in derby?
Everything. The speed, the force, the contact and all the badassery goin on.

2. Your best derby-related memory?
There’s so many, I feel like all derby-related memories will be the best ones of my life.
But if I need to choose one it would probably be attending the open skate that got me to start Roller derby

3. Any words of wisdom?
If it requires pants, think twice before leaving home

4. If you could only eat one food for the rest of your life, what would it be?
The food my mom makes.

5. In case of fire, what would you save first?
Probably all my harry potter books! ‪#‎always‬

6. I like chocolate, what’s sweet to you?
Chocolate, or fruits, I like sourish sweets, or just everything sweet, I can’t decide!

7. Video killed the radio star? I don’t think so! What’s playing on YOUR stereo?
The Swedish radio channel bandit rock has been playing lately.

8. How many referees does it take to screw in a lightbulb?
None, I’d do it myself!

9. When did you start playing roller derby?
A year ago.

10. Does your player number have a meaning?
Well, someone snatched my player number from hockey, so I chose 112 because I’m a nurse.


Player of the month – March 2016

Right before divari we want to introduce one of our newest team members who also happens to be one of our secret weapons on the track. She will emilinate you! She is Emilinaattori, #15!!!

1. What appeals to you in derby?
Everything! All the awsome people involved, training hard and the feeling when you suddenly notice you can do something you never thought you could!

2. Your best derby-related memory?
Ou, can’t pick just one. This whole year has been full of amazing things.

3. If you were a hamburger, what ingredient would you be and why?
The whole burger! I like burgers.

4. Bon Jovi or Bon Jouni?
Whoot? Bonjour! I don’t like Bon Jovi.

5. In case of fire, what would you save first?
My 2 dogs and all my photos.

6. I like chocolate, what’s sweet to you?
Uuu, I like everything sweet.

7. Video killed the radio star? I don’t think so! What’s playing on YOUR stereo?
I only listen to music in the car, and always have the radio on there so I listen to almost everything.

8. When did you start playing roller derby?
In february 2015.

9. Would you rather be hit in the face by a elbow with the elbowpad on or without?
Without, the bare skin doesn’t scratch.

10. Does your player number have a meaning?
Yeah, it’s my birthday and my ”lucky” number.